Kävin ulkoilemassa läheisellä suolla. Suovillaa ja suopursujen kukintaa. Lakka ja karpalo kukkivat. Perhosiakin näkyi, metsämittareita ja värikkäitä pursuhopeatäpliä, sekä mustatäplähiipijä.
Suolla on erikoinen tuoksu, happaman mullan tuoksu ja nyt tuoksui suopursut.
Maaperä oli märkää kulkea lenkkareilla, mutta onneksi matka ei ollut kaukana.
%20suopursut.jpg) |
| suopursuja |
 | ||
| lakat kukkii suolla |
%20koukkus.jpg) |
| rämesuo |
Aholeinikki on komea leinikki, kosteassa ja heinikossa se ei viihdy, vaan vaatii avoimuutta ympärilleen. Kasvultaan se on niittyleinikkiä rotevampi ja kukinto näyttävämpi. Sen kukkanuput ja varsi on siirottavakarvaisia. Niittyleinikillä ne on karvattomia. Aholeinikin lehdet ovat syvään kapealiuskaiset. Nämä kasvoi pellon reunassa ja viereisen traktoritien varressa.
Aholeinikki on paljon harvinaisempi kuin niittyleinikki.
Alakuvassa vertailun vuoksi niittyleinikki, jossa huomaa kukkanuppujen erilaisuuden.
Mikä kellukka se tämä on. Keltakukkainen niittykellukka, vaikka nykyinen nimi taitaa olla ojakellukka. Niityltä sen kyllä useimmin löytää kuin ojasta.
Se kasvoi tavallisten niittykellukoitten seassa, oli useitakin keltakukkaisia siellä.
Keltakukkaisilla oli vähän vaaleammat ja ohuemmat lehdet.
Nämä ovat syntyneet niittykellukan ja kyläkellukan risteymänä.
Tässä kyläkurjenpolvi, joka on ollut risteymän aiheuttaja.
Pieni linnunpoikanen, elämään syntynyt, maailmalle lähtenyt.
Aamunkosteuden koleudessa istui heinikossa, ei osannut pelätä mitään, niin luottavainen
Pieni räkättirastas.
Lehto-orvokki on paljon harvinaisempi kuin metsä-orvokki. Tämä lehto-orvokin kasvupaikka sijaitsee polun vieressä. Lehto-orvokin kukka näyttää hyvin saman näköiseltä kuin metsä- tai aho-orvokin. Nähdessäni sinisiä orvokkeja tuumailin onkohan tämä nyt se lehto-orvokki.
Mutta sitten löysin niiden selvimmät eroavaisuudet.
Ensinnäkin metsäorvokki on varhainen kukkija, sen kukkia ei löydä enää kesällä.
Toiseksi sillä on isommat lehdet ja kasvutavaltaan se on tukevampi.
Kolmanneksi sen lehtivarsi ja lehdet ovat hennosti kasvaiset.
Ne ovatkin lehto-orvokin parhaat tuntomerkit.
Kukat näyttää hyvinkin saman näköisiltä kuin metsä-orvokilla.
Kukinnan jälkeen sen kookkaat siemenpallukoita voi erehtyä luulemaan kukkanupuiksi.
Lehto-orvokki on kasvupaikkaansa nähden vaativa, se kasvaa kalkkipitoisessa maassa, kosteassa varjoisessa metsässä.
Tämän esiintymän lisäksi tiedän vain pari esiintymää jotka olen huomannut sattumalta.
Taaborinvuori on Aleksis Kiven synnyinseutua.
Aleksis Kivestä piti tulla pappi, hän nimesi kotinsa lähellä olevan kummun Taaborinvuoreksi. Poikajoukon kanssa ollessaan hän toimi johtajana ja saarnasi heille kivikirkossa.
Käydessäni rakennukset olivat suljettuja.
On hyvä pysähtyä katselemaan ja kuuntelemaan. Kevätpäivä ja linnut lauloivat.
Aluella toimii kesäteatteri, jossa esitetään mm Kiven näytöksiä.
Aamu oli sen verran lämmin, että lähdin pyörällä liikkeelle.
Luonto on herkän vihreää ja on tuomenkukkien aika.
Keväällä jäi pönttökierros kulkematta, tarkoitus on siis puhdistaa pöntöt jätteistä. Muutaman pöntön kuitenkin tarkistin ja ne olivat kunnossa. Joskus pönttö on pudonnut tai pudotettu alas puusta. Pöntöt on kiinnitetty niin ettei ne vahingoita puuta. Tarkistan pöntöt ainakin kerran tai pari vuodessa. Jos pöntössä ei ole pesitty siirrän sen paikkaan jossa olisi linnuille paremmat olot kaikin puolin. Paras paikka on sellainen, josta linnut löytää ravintoa, eli kostea ja rehevä maasto, jossa on valoa. Pönttöpesijöistä varsinkin kirjosieppo tarvitsee pöntön läheisyyteen avaraa tilaa, koska se nappaa ravinnon lennosta. Tiaiset etsivät ruuan oksilta ja maastosta ja ne voi pesiä metsäisemmässä paikassa.
Tiaiset aloittaa tavallisesti pesänrakentamisen huhtikuun loppupäivinä. Kirjosieppo saapuu toukokuun alussa ja aloittaa hyvin nopeasti etsiä vapaata pönttöä. Usein kirjosiepon saapuessa tiaiset aloittelevat munintaa. Jos pihapiiristä ei löydy kirjosiepolle vapaata pönttöä, sen tehtävä on vallata itsellen pönttö ennekuin naaras saapuu. Kirjosiepolla tosin voi olla useitakin pönttöjä, joita se tarkkailee. Munintavaihessa tiaiset usein ruokailevat kauempana pesäpöntöstä, eivätkä huomaa kirjosiepon valtausaikeita. Kirjosieppo laulaa jokaisen valitsemansa pöntön lähellä ja katsoo mikä niistä olisi mieluisin omia itselleen. Kun valinta on tehty, se aloittaa kuljettaa nopeasti sinne pesätarvikkeita. Tiaisen munat peittyvät jopa päivässä pesäainesten alle.
Kun tiainen tulee pesälle, se huomaa munien peittyneen kirjosiepon pesäainesten alle.
Kirjosíepponaaras hyväksyy useimmiten sen pöntön, jonka koiras on valinnut, ja naaras sisustaa pesän mieleisekseen.
Olen itse joskus laittanut pöntön vasta toukokuun alussa, jotta siihen ei ehtisi tulla tiaista pesimään. Joskus nimittäin käy niin, että kirjosiepon saapuessa muutolta tiainen hautoo. Silloin pesän valtaaminen on vaikeaa. Jos kirjosieppo on innokas valtaaja, tiainen voi yllättää sen pesästä ja tilanne voi päättyä kirjosiepon kuolemaan. Talitiainen tappaa niin kirjosiepon kuin myös sattumalta pönttöön eksyneen sinitiaisenkin. Sinitiainen on kirjosiepolle helpompi vastus.
Olin siirtänyt pöntön uuteen paikkaan huhtikuulla. Kävin viikko sitten kuulostelemassa ja lähistöllä oli tiaisia. Tänään pysähdyin kuulostelemaan, kirjosieppo oli löytänyt pöntön ja lauloi lähellä.
Tulin niin hyvälle tuulelle. Kirjosieppo oli lentänyt tuhansia kilometrejä ja palattuaan kotiseudulleen löysi pönttöni. Mieluummin annan kodin kirjosiepon poikasille.
Tämä on se tosiasia; kirjosieppo uhmaa henkeään pitkänmatkan muuttajana, tiaiset talvehtivat usein pesimäseudullaan. Lisäksi tiaiset eivät ole läheskään niin valikoivia pesäpaikan suhteen kuin kirjosieppo. Ne voivat pesiä monenlaisissa putkissa, rakennusten koloissa ja erikoisin paikka, olen löytänyt auton bensatankista talitiaisen poikueen, tankki tosin sijaitsi maassa.
%20r%C3%A4k%C3%A4ttirastaan%20poikanen.jpg)
%20r%C3%A4k%C3%A4ttirastas.jpg)
