porvoon maaseutua

Maaseutumaista maisemaa Vekkosken jokivarressa.

Vekkosken maisemia

Vekkoski on sekä koski, että kylä Porvoon kunnassa.

 

 Vekkosken rautatiepysäkki. Radalla kulkee kesäaikaan kiskobussi Helsingin ja Porvoon välillä.

Vekkoskella toimii vanha vanha mylly, jossa vielä nykyäänkin jauhetaan viljaa.

Vekkoskella virtaa Mustijoki. Joen varrella sijaitsee useita koskia. Joessa harrastetaan myös kalastusta.

Mustijoki keskellä eteläsuomalaista maalaismaisemaa.

Vekkosken vanha silta muistona menneeltä ajalta.

Lähdinkin jatkamaan matkaa ja seuraavassa päivityksessä kuvia samalta seudulta.

aurora ja pimeä yö

Nyt kun tein tämän  revontulireissun, niin ainakin se tietämys lisääntyi, että revontulia kannattaa tarkkailla illan-alkuyön tunteina avoimelta paikalta länsi- ja pohjoistaivaalta. Taivas on oltava melko pilvetön. Järvitaustaa vasten  näkyy parhaiten.

Kouluajoilta muistan tämän laulun;
 Revontulten leikki
-Ne leimuaa, ne loimuaa, ne roihuaa ja lyö,
 ne paistavat kuin patsahat ja välkkyvät kuin vyö!
-Ne liitävät, ne lentävät, ne laukkaa, läähättää,
 ne korskuvat kuin konkarit joit' urhot kiidättää!
-Ne liehuvat, ne riehuvat, ne soutelee ja soi,
 ne heijailee kuin enkelit tai aallot ailakoi.
-Ne hiipivät, ne kiipivät, ne kisaellen käy,
 ne sukeltavat pilvihin niin ettei niitä näy.
-Ne tummuvat, ne sammuvat, ne repeevät kuin jää,
 ne kirkastuvat kilvan taas ja yöhön rynnistää!
(Ilmari Kianto1906)

haapanoiden syysmuutto

 Vesilintujen muutto on nyt vilkasta.

Tolkkisenlahdella ruokailivat ja lepäilivät nämä kuvaamani haapanat.

Tuusulanjärvelle oli kerääntynyt satamäärin vesilintuja, pääosin haapanoita. Mukana on jouhisorsia ja joku muukin jota en tunnista kuvasta. Kuvat on zoomattu noin 330-400 metrin päästä.

lokkeja ja sorsia

Kävin taas lintujärven näkymiä kuvaamassa.
Tässä kuvassa nuori silkkiuikku, viimeksi se oli emonsa seurassa täällä.

Tukkasotsa uiskenteli yksikseen.

Lähettyvillä oli kaksi telkkä.

Tukkasotkalla ei ollut kaveria ja telkkien seura kelpasi sille.

 Kauempana järvellä oli kaksi lokkia, ilmeisesti harmaalokki ja talvipukuinen naurulokki.

 

tukutuku lampaitani

mandariinisorsaa katsomassa

Kävin katsomassa tätä ihmeellistä harvinaisuutta pari kuukautta sitten. Sorsa oli edelleen lammella ja kesäpuku on vaihtunut juhlapukuun. Ihan täydellinen puku se ei vielä taida olla, joten ehkä käyn myöhemmin syksyllä sitä katsomassa. Samalla lammella on tusinan verran  sinisorsia, mutta tämä tuntuu viihtyvän enemmän omissa oloissaan. Kun sorsat lähti rannasta kauemmaksi se siirtyi pensaan oksille lepäilemään.

Piilossa puun oksalla.

kukkia ikkunalla

KUvassa mustanmerenruusu ja vasemmalla aiemmin ostetut lukinkämmekkä, ei enää kuki. Keskelä krysanteemi ja  perhoskämmekkä. ja keskellä lisäksi paavalinkukka, jossa tulossa nuppuja.

Mustanmerenruusu on kukkinut runsaammin kuin ikinä. Olin välillä jo kyllästynyt katsomaan sitä kun ei kukkia ollut kuin muutama. Nyt niitä on todella paljon ja kukat on kestäviä

kalkkilouhoksen polku

Tänään Laukkosken suunnalla ja tarkoituksena käydä ikivanhalla kalkkilouhoksella.

 

Luontoreitin edessä ilmoitettiin, että polku on suljettu liiallisen kävijämäärän takia.

Ketään ei näkynyt, ja hiljaista oli joten lähdin hiljaiselle metsäpolulle.

Kalkkikaivoksen seinämän reunus oli vain noin metrin tai syvä, mutta pituutta sillä oli enemmän.

Louhoksen reunalla valkeaa kalkkikiveä.

Kalkia louhittiin 1834 luvulta alkaen, rakentamiseen ja maanparannukseen.
Louhos on noin 100 metriä pitkä, puolitoistametriä syvä ja samanverran leveä.

Puut ovat ehtineet kasvaa louhoksen toiminnan loputtua.

Tällä polulla ei ole paljoa kulkijoita ollut.

lintujärvi

Lähdin katsomaan lintujärven elämää. Aamu oli usvaisen harmaa, syksyn tuntua ilmassa.

Hanhet oikoivat siipiään ja joutsenet lipuivat pitkin tyyntä järven pintaa.

Hanhet valpastuivat kuullessaan tutun äänen.

Ne nousivat ja liittyivät hanhiparveen.

Hanhet toitottivat äänekkäästi kutsuen muitakin liittymään joukkoonsa. 

Joutsenet jäi rannalle.

Sorsat oli havahtuneet hanhien toitottaviiin ääniin.

Valpastuivat ja lähtivät aamuiselle souteluretkelleen.

Osa sorsista kuitenkin jäi rannalle lepäilemään.

Toinen koiras on saanut jo juhlapuvun, mutta toisella on vielä kesäinen puku.
Tämä koiras on nyt varhaisin syksyllä näkemäni juhlapukuinen.

Tällä koiraalla näkyi jo värin vaihtumista.

Huomasin myös mustavalkean sorsan, siltä se ainakin näytti. Tarkemmin katsoessa huomaa silläkin sinivihreää päässä. Olisikohan niitä Kööpenhaminan sorsia.

Tummia sorsia oli kaksi ja ne oli selvästi kavereita keskenään, eikä liittyneet toisten seuraan.

Kolmas koiras oli välinpitämätön mustista kavereista ja nukahteli uidessaan.

Kaksi naarasta tai nuorta oli kuin kaksoset.

Tämä naaras oli myös erikoien värinen. Sekin viihtyi hyvin yksinään.

Sorsat ja vesilinnut omassa elementissään.

 Varpuslintujen ääniä ei paljoa kuulunut, tiaisia ja tikli puissa ja västäräkkejä nurmikolla.