Koli matkalla itäsuomessa

Matkalla Kolin suuntaan.

Kolille menee hissi parkkipaikan läheltä. Olen aina ihmetellyt pääseekö ylös hissillä, maksaako se, pitääkö olla olla valmiina lippu vai miten. Kun se siihen juuri sopivasti kohdalle tuli niin ajattelin katsoa että mitä sanoo jos menen hissiin. Mutta kun olin nostamassa jalkaa kohti hissiä, sinne ehti joku muu ja samalla hissiin ovi sulkeutui ja se lähti liikkeelle ihan nenän edestä.

 

Jaloissa painoi väsymys, sillä olin ajanut päivän aikana jo yli viisisataa kilometriä.
Matka Kolin huipulle kävellen portaita nousten on raskasta, portaita tuntui olevan loputtomiin. Yritin laskea montako porrasta olen noussut, mutta en pysynyt laskuissa mukana, ehkä askelmia oli noin 400-500. Onneksi peruskunto on sen verran hyvä, että jaksoin nousta ylös saakka.

 

   Alueella oli ihmisiä ja yritin ottaa kuvat niin ettei muita tule näkyviin.
   Kävelyt Kolilla jäi vähiin sillä jalat oli ihan tönköt.

   Tämä oli kolmas kerta kun Kolilla kävin ja alkoi tuntua, että olen nähnyt Kolia tarpeeksi.
Samaa reittia takaisin portaita alas olikin helpompaa tulla.
Kuvasin vielä parkkipaikan puoleisen rinteen.

   Parkkipaikka oli melko täynnä tällä kertaa.

   Kilometrejä kertyi mittarin 535 kilometriä ja matka jatkui.

Kiteen vihreä jättiläinen

Kiteen Puhoksella kasvaa Suomen paksuin havupuu lehtikuusi. Puu on
monihaarainen ja paksuoksainen. Ympärysmitta rinnankorkeudelta 551 cm, 
tyvestä mitattuna 947 cm.  Se on maamme havupuuyksilöistä paksuin.
Mitattu v.2016 ja on tällä hetkellä sitäkin kookkaampi.
Lehtikuusi on mahdollisesti istutettu vuonna 1847.
(Vuonna 1989 puusta on mainittu;
ympärys 450cm, korkeus 28,5 m, puun ikä noin 100 vuotta.)

Melkoiselta jättiläiseltä se näytti.

Puun latvaosa haarautui laajasti.

Kuusen lähellä kasvoi useampia lehtikuusia.

esite

polvijärven tarinaa

Polvijärven keskustassa on Höytiäisen vedenpinnan laskun muistomerkki. Sen historia perustuu 1850 luvulle. Tarkoitus oli alentaa Höytiäisen vedenpintaa rakentamalla kanava Pyhäselälle. Järven pinnanlaskulla pyrittiin saamaan lisää maata viljelyyn ja heinänkorjuuseen.
Vedenlaskua varten rakennettiin kanava, johon rakentamisen aikana tehtiin patoja säätämään virtausta.  Vähitellen padot murtuivat ja Höytiäisen vesimassat vyöryivät Pyhäselälle. Tulva vei mennessään puita ja pensaita, latoja ja talousrakennuksia. Höytiäisen pinta laski 9,5 metriä alemmaksi.  Laskun seurauksena vesijättömaata paljastui 157 neliökilometriä.
Höytiäisen pinta-ala pieneni kolmanneksella, muodostaen lukuisan määrän saaria ja luotoja.
Polvijärven alue on pääosin Höytiäisen entistä pohjamaata.
Höytiäinen on nykyään Suomen 15:nneksi suurin järvi Juuan, Kontiolahden ja Polvijärven kuntien alueilla. Sen pinta-ala on 282,64 km² ja suurin syvyys 59 metriä.
Polvijärven kunnan synty liittyy Höytiäisen vedenlaskuun. Veden alta paljastuneilta alueilta paljastui maata joka soveltui hyvin viljelyyn. Näille seuduille perustettiin polvijärven kunta.

 

     Tätä kävin katsomassa ja aika mielenkiintoinen tarina siihen liittyykin.

 

 Lähde;    Höytiäisen_järvenlasku

näkymiä kesäreissulta

 Kesäreissulla jossain Uimaharjun seudulla tälläinen nähtävyys.

Osuinpa sopivasti lehmänlypsyn aikaan.

Renki kärrää maitotonkaa.

ahokissankäpälä

Pysähdyin katsomaan kissankäpälää, sen kukinto onkin hauskan näköinen. Useimmiten olen nähnyt sen melko kuivalla aurinkoisella paikalla.
Kasvi on kaksikotinen, valkoiset ovat hedekukkia,  punertavat pääosin emikukkia.
Kissankäpälää  kasvaa koko maassa, mutta se on jonkin verran vaatelias kasvupaikan suhteen.

 

Kissankäpälä lisääntyy myös versojen kautta taimia kasvattaen.

harvinaisempi orvokki

Lehto-orvokki on paljon harvinaisempi kuin metsä-orvokki. Tämä lehto-orvokin kasvupaikka sijaitsee polun vieressä. Lehto-orvokin kukka näyttää hyvin saman näköiseltä kuin metsä- tai aho-orvokin. Nähdessäni sinisiä orvokkeja tuumailin onkohan tämä nyt se lehto-orvokki.
Mutta sitten löysin niiden selvimmät eroavaisuudet.
Ensinnäkin metsäorvokki on varhainen kukkija, sen kukkia ei löydä enää kesällä.
Toiseksi sillä on isommat lehdet ja kasvutavaltaan se on tukevampi.
Lisäksi i sen lehtivarsi ja lehdet ovat hennosti karvaiset. 
Kukat näyttää hyvin saman näköisiltä kuin metsä-orvokilla.
Kukinnan jälkeen sen kookkaat siemenpallukoita voi erehtyä luulemaan kukkanupuiksi.
Lehto-orvokki on kasvupaikkaansa nähden vaativa, se kasvaa kalkkipitoisessa maassa, kosteassa varjoisessa metsässä.
Tämän esiintymän lisäksi tiedän vain pari esiintymää jotka olen huomannut sattumalta.
Ylävasen kuva otettu tänään siinä kypsyy orvokin siemenkota. Kolme muuta kuvaa toukokuun puolivälissä. Kuvissa näkyy hentokarvainen varsi, josta lajin voi tunnistaa.

tuomenkehrääjätoukat

Tuomenkehrääjäkoin toukat on syöneet tuomipuut täysin lehdettömiksi.

Kaikkialla samanlaisia lehdettömiä tuomipuita.

kävin suolla

Kävin ulkoilemassa läheisellä suolla. Suovillaa ja suopursujen kukintaa.  Lakka ja karpalo kukkivat. Perhosiakin näkyi, metsämittareita ja värikkäitä pursuhopeatäpliä, sekä mustatäplähiipijä.
Suolla on  erikoinen tuoksu, happaman mullan tuoksu ja nyt tuoksui suopursut.
Maaperä oli märkää kulkea lenkkareilla, mutta onneksi matka ei ollut kaukana.

suopursuja

   

 

lakat kukkii suolla

rämesuo

aholeinikki kukkii

Aholeinikki on komea leinikki, kosteassa ja heinikossa se ei viihdy, vaan vaatii avoimuutta ympärilleen. Kasvultaan se on niittyleinikkiä rotevampi ja kukinto näyttävämpi. Sen kukkanuput ja varsi on siirottavakarvaisia. Niittyleinikillä ne on karvattomia. Aholeinikin lehdet ovat syvään kapealiuskaiset. Nämä kasvoi pellon reunassa ja viereisen traktoritien varressa.
Aholeinikki on paljon harvinaisempi kuin niittyleinikki.

Alakuvassa vertailun vuoksi niittyleinikki, jossa huomaa kukkanuppujen erilaisuuden.

keltakukkainen kellukka

Mikä kellukka se tämä on. Keltakukkainen niittykellukka, vaikka nykyinen nimi taitaa olla ojakellukka. Niityltä sen kyllä useimmin löytää kuin ojasta.
Se kasvoi tavallisten niittykellukoitten seassa, oli useitakin keltakukkaisia siellä.
Keltakukkaisilla oli vähän vaaleammat ja ohuemmat lehdet.
Nämä ovat syntyneet  niittykellukan ja kyläkellukan risteymänä.

Tässä kyläkurjenpolvi, joka on ollut risteymän aiheuttaja.