kallioinen luontometsä

 Lähdin etsimään sieniä ja päädyin lähiseudun kallioille, joilla en ole koskaan ennen käynyt.

  Tästä pitää nousta ylös jos polvet on tarpeeksi notkeat.

     Kulkiessani oli sellaiset fiilikset, kuin olisin kulkenut jossain pohjoissuomessa.

   Olin Haukkakallion korkeimmalla kohdalla, puut peittivät näkymän kauemmaksi..

     On täällä moni muukin kulkenut ennen minua.

   Pitkospuut oli märät, etsin jalansijaa reunoilla, jotta en liukastu.

    Joen vesi on sameaa, että uimaan se ei houkuttele ainakaan sateen jälkeen.

auringonkukkien aikaa

     Nyt on auringonkukkien aika.

kalaparvi

 Kävin merenrannalla ja huomasin pikkukalaparven, en ole ennen tälläistä nähnytkään.

                         

rättänän tekkoon

Metsäreissulla huomasin mustikoita ja huomasin puolikoita. Taidanpa leipoa jotain marjaista.
Mustikoita ei ollut piiraaksi asti, joten poikkesin kaupan pakastealtaalla ja ostin mustikoita.
Mustikkakukko eli rättänä, siihen löytyy monta ohjetta, mutta kaikissa ohjeissa on  ruisjauhoa.
Taikinasta tuli vähän murumaista ja mustikat ei peittyneet hyvin.
Paistettaessa mustikat valui pitkin reunoja, mutta eihän se mitään haittaa.

 

 

 

 

 

Mustikkakukosta mieleen,
että jos kalakukko viheltää, niin silloin kalakukko on päässyt vuotamaan kuoren läpi.

porkkanoita palstalta

      Epämääräisiä muhkuroita kasvoi porkkanoista.

   Valkosipulit ei kasvaneet miksikään.

kitöstä löparöön

   Sipoon eteläisin yleinen tie päättyy tähän. (muut kuin tieosakkaat)

 Kitöntie oli mukainen ja kuoppainen. Alue tuntui syrjäiseltä ja hiljaiselta.